Syksy on ohi, ja Maurista on kasvanut jo melkein täysikokoinen tolleri. Mauri tepasteli vielä joulunakin iloisena märässä maassa, ja odotteli talven tuloa häntä heiluen. Joululahjaksi Mauri sai uuden hiirilelun joka vinkui, eipä vingu enään. Myös fasaanipehmolelu oli mieleinen lahja ja amerikkalaista luusta tehtyä jalkapalloa oli ihana jyrsiä matolla. Mauri sai siis kasapäin lahjoja.
Uutena vuotena Mauri olikin ollut hoidossa kasvattajalla ja ilmeisesti vuodenvaihto oli sujunut oikein hyvin. Vasta viimein alkoi tulla lunta. Ja siitähän Mauri nauttii täysin siemauksin.
Tokon suhteessa Mauri on jo aivan huimasti kehittynyt. Ehkäpä Mauri jo piankin yrittää alokasluokkaan. Seisomista paikallaan vielä harjoitellaan.
Viimein poika on myös variksia alkanut Mamille tuomaan. Kikkana onkin, että kun Mauri palauttaa variksen mamille, saa se palkaksi sheeba kissanlohta, joka on Maurin todella suurta herkkua. Mauri on tähän mennessä tuonut vähän jäisiä variksia ja juuri viimekerralla otettiinkin kunnolla sulanut varis mukaan. Mauri löysi sen ja mietti hetken, ottaisiko vai eikö ottaisi sitä mukaan, mutta sitten se muisti sheebalohen ja otti variksen pitkin hampain sekä vei sen mamille.
Mukavastihan tämän koiruuden kanssa menee ja vauhtia mahtuu arkeen!
Mauri odottaa palloa. |
- Enkö olekkin upea! |
Mauri nuuskuttelee menemään.
|